Kirjoittamista, kirjoittamista ja kirjoittamista...

Tänään on ollut normaali päivä. Aloittelin kirjoittamaan uutta tarinaa ja katsoin Olipa kertaa. Tarina tökki alussa eikä meinannut lähteä sujumaan mutta lopulta (katsomalla muiden kirjoituksista inspiraatiota) pääsin alkuun. Nyt vielä kirjoitan samaa tarinaa. En saanut vieläkään tehtyä läksyjä puuttuvan kirjan vuoksi. Itken verta. Ahdistaa aivan suunnattomasti. Mutta ei mahda mitään. Huomenna olisi piikkipäivä. Saan läkkeet piikin kautta ettei niitä tarvitse muistaa joka päivä (mikä on osoittautunut hyvin vaikeaksi) minun riekaleisella muistillani. Nykyään tuntuu, että unohdan kaiken tärkeän: ajat ja päivämäärät mitä milloinkin tapahtuu. Ja tuntuu ettei muista edes mikä päivä on.

Tänään on ollut hirmu levoton olo. En ole keskittymään kirjoittamiseen kunnolla. Toivotaan ettei huomenna ole kovin levoton päivä. Pitäkää peukkuja.

Paper Towns -elokuva

Kävin tänään katsomassa Paper Towns -elokuvan yhdessä siskoni ja kaverini kanssa. John Greenin elokuva Paper Towns kertoo Tytöstä, joka on hulluna arvoituksiin ja pojasta, joka on rakastunut tähän tyttöön ja yrittää ratkaista arvoitusta nimeltä Margo. Juuri ennen kuin Q luovuttaa ensirakkautensa suhteen, Margo ilmestyy hänen ikkunaansa ja pyytää tätä mukaansa. Margo ja Q lähtevät kostamaan yön pimeyteen. Seuraavana päivänä Margoa ei kumminkaan näy koulussa. Eikä seuraavana päivänä. Margo on kadonnut. Q lähtee seuraamaan Margon jättämä vihjeitä löytääkseen Margon. Näin lähtee elokuva pyörimään. Elokuva oli hyvä, mutta olisin ehkä kaivannut toisenlaista loppuratkaisua. Elokuva jäi pyörimään päähän ja mietityttämään. Olisiko sittenkin ollut parempi, että elokuva olisi loppunut arvoitukseen? Mutta tälläinen elokuvan loppuratkaisu on myös omalla tavallaan fiksu veto. Niin kuin Suomalaisen kirjakaupan sivulla sanotaan kirja/elokuva kyseenalaistaa sen, mitä ihmiset todella tietävät toinen toisistaan. Olen iloinen, että katsoin elokuvan. Se sai miettimään suuria asioita ja opetti hyväksymään ettei kaikkea ole välttämättä tarkoitettu löydettäväksi. Eikä loppujen lopuksi tiedä mitään.

Elokuvia ja tunnemyrskyjä

Tänään olen ollut kotona päivän ja illalla lähdimme sitten ulos. Päivä on ollut kamppailua tunteiden kanssa jälleen kerran. Olo on ollut levoton ja aikaansaamaton. Tunteenpurkauksiakin oli päivän mittaan. En saa vieläkään puhelinta, jota olen odottanut melkein koko kesän. Lisäksi kaikki alkoi ärsyttämään pikku jutuistakin. Piti lähteä rauhoittumaan asuntovaunuun.

Tänään lähdimme siis elokuviin. Elokuva oli hyvä ja pisti miettimään omaa elämää. Mitä haluan elämältä? Haluan olla onnellinen. Haluan löytää rakkauden. Mitä sinä haluat elämältäsi? Kerro kommenteissa.

Tänään taidan lähteä suoraan nukkumaan. Olen sen verran väsynyt. Voisi vielä ennen nukkumaan menoa lukea netistä kirjoituksia. Lähinnä fanficiä American Horror Storysta. Haluaisin jo sen American Horror Storyn ensimmisen tuotantokauden mutta pitää odottaa että isä kerkeää tulla kotiin ja tilata sen netistä. Minulla ei ole aavistustakaan miten se toimii. Katsotaan sitä sitten. Aika hyvän käsityksen jo olen siitä saanut. Mutta tällaista tällä kertaa. Huomenna taas lisää!