Jotain selkeyttä viimeinkin

Tänään kävin lääkärissä ja ilmeni, että taidan kuulla ääniä. Se ääni kuuluu vissiin pääni sisältä mutta se ei ole ihan mitään normi harhoja tai vastaavia. Koska se ääni puhuu minä-muodossa omalla äänelläni. Laitoin tänne vastattain esimerkjejä miten tuo ääni suhtautuu minuun. Laitoin ne sinä-muotoon koska... No se kuullostaa vain järkevämmältä. Mutta nyt kun olen selvitellyt ajatuksiani kaikki tuntuu kirkkaammalta. Ne eivät olekkaan omia ajatuksiani. Ja olen kiitollinen tästä. Helpottunut. Se ääni jonka kuulen yleensä puhuu tyyliin näin: "olen outo", "en kuulu porukkaan" ja "kaikilla olisi parempi ilman minua". Sitten se ääni puhuu tosi syyttävästi. Aloin jopa uskomaan siihen. Mutta se onkin vain sairautta. Ääni syyttää ja syyllistää minua. Nyt sitä ei ole kuulunut kun kerroin siitä lääkärille. Nyt on jopa hyvä olo.

Mutta nyt olen valmis puhumaan siitä mikä aiheutti eilisen sekavuuden. En tosiiaan syytä kavereitani tapahtuneesta vaan itseäni. Itsehän olen soppani keittänyt. Anteeksi vielä kerran postauksien sekavuudesta. Olin hyvin sekava eilen yöllä enkä saanut paljon nukuttua. Itkin vain koko ajan. Olen nimittäin ihastunut parhaaseen kaveriini. Toisella kaverillani on vaikeaa mustasukkaisuuteni takia. En tiedä mitä tekisin asialle. Koska ihastukseni on ennemmin kuin pakkomiellettä. Ja nyt kaverini huomasivat sen. Pelkään, että tämä oli nyt tässä. En halua loukata ketään. Mutta loukkaan muita jo pelkästään mielialoillani koska ne huomaa niin selvästi. En tiedä miten toimia mustasukkaisuuden kanssa. En ole ennen tuntenut mustasukkaisuutta tai mitä lie tämä on ja se tuntuu pahalta. Satutan vain muita. Ääniä ei vielä kuulu mutta olen jo itse sitä mieltä että kaikki on omaa syytäni. Ei pitäisi antaa äänille valtaa mutta mitä jos ne ovatkin oikeassa tässä asiassa ja olisi parempi ettei minulla olisi kavereita. En halua olla mikään marttyyri. Oikeasti vain olen asiasta tuota mieltä. Ja ai niin. Eilen sain torjunnan. Älkää ruvetko säälimään minua. Tiesin jo etukäteen että niin tulisi käymään. Tähän väliin ääni sanoisi: "ei kukaan tule koskaan pitämään minusta" tosi pilkallisella äänellä. Ja se sattuu. Äänet ovat outoja.