Tänään on ollut normaali päivä. Ei ole tulut yhtään mitään omituista oloa. Me siivottiin tänään mun siskon kanssa huonetta. Kun siivosin vaatekaapiani huomasin ettei mitkään kaapissa olleet housut enää mahtuneet jalkaani. Lääkkeen aikana vaatekokoni on kasvanut yhdellä numerolla. Masentuneena tästä, lähdin siskoni kanssa kauppaan ostamaan housuja. Ostin sieltä kahdet housut. Nyt minulla on neljät sopivat housut jos shortseja ei lasketa. Enkä minä laske. Käytiin me sitten kirjastossa ja lainasin kolme kirjaa: yhden romaanin, yhden psykologisen kirjan ja symboli kirjan. Se psykologinen kirja käsitteli hulluutta. Aika mielenkiintoista luettavaa.
Painajaista olen taas saanut eteen päin. Ajattelin laittaa kolmanen luvun tänne teidän luettavaksenne. Kolmas luku on aika... raju ja pitää muistaa, että olen kirjoittanut sen ennen kuin sain tietää sairaudestani. Siinä selviää osa Annin trauman tekijöistä. Heti ensimmäisessä kappaleessa. Sitä haluavat voivat lukea sen mm. suoraan tästä. Olen varoittanut teitä. Se ei sovi herkille.
Juoni Painajaisessa on suunnilleen valmis. Ensimmäiset kappaleet tein pienenpänä n. 15 vuotiaana. Nyt kun tätä ajattelee niin se on aika kauheaa tekstiä. Joka tapauksessa olen tekstiin tyytyväinen vaikka melko rajua tekstiä onkin. Mutta uskokaa minua. Se on vasta alkua.
