Sairastumiseni

Olen näiden kahden vuoden aikana saanut harhoja, niistä ymmärtämättä, mitä ne oikeasti ovat. Minä en näe tai kuulee olemattomia vaan tunnen mm. kosketuksia. Lähinnä kylppärissä ja omassa huoneessani. Kerran haistoin veren kylpyhuoneessa ilman mitään sen todellista lähdettä. Harhat eivät pelota minua ja lähinnä vain kummastuttaa. Ehkä ainut asia mikä on ollut vähän pelottavaa on ollut se, että olen tuntenut huoneessani jonkun läheisyyden. Mutta onneksi en enää. Paniikkikohtauksia tai vastaavia olen saanut myös näiden kahden vuoden aikana tiuhaan. Eivät ne virallisesti ole paniikkikohtauksia vaan skitsofrenian aiheuttamaa oireilua. Itse kutsun näitä kohtauksiksi. Olen aina ollut lahjakas koulussa ja piirtämisessä. Voi olla, että se on minun skitsofreniani ilmenemis muotoni. Sitten tämän vuoden keväällä, kun oli lomaa koulusta sen viimeisenä päivänä jouduin psykoosiin. Olin hysteerinen ja itkin. Kerroin harhoista äidilleni. Seuraavana päivänä menimme lääkäriin asian kanssa mutta lääkäri ei osannut sanoa asiaan juuta tai jaata. Sitten äitini soitti keskussairaalaan suoraan nuorten psykiatriselle puolelle. Sieltä saatiin apu ja nyt olen käynyt terapiassa siitä lähtien n. 4–5 kuukauden ajan. Sain uutta lääkettä ja harhat loppuivat siihen. Koulua en ole voinut vielä aloittaa mutta suunnitteilla olisi, että jatkaisin siitä mihin jäin nyt syksyllä. Odotan sitä innostuksen ja pelon sekaisin tuntein. Toivottavasti jaksan jatkaa opiskelua ja saan elämäni kuntoon. Sitä kun ei tiedä että voinko esimerkiksi elää itsenäistä elämää ollenkaan. Itse olen vähän hämilläni koko asiasta ja enemmänkin kiinnostunut sairaudesta kuin peloissani. Olen mm. lukenut blogeja joita kirjoittaa skitsofreniaa sairastava nuori (niitä on muuten löytää tosi huonosti) ja etsinyt netistä tietoa sairaudesta. Olen saanut olla kotona eikä laitokseen ole ollut tarvetta lähteä. Katsotaan miten pitkään pystyn olemaan kotona. Paranemistani auttaa, että olen avoin sairaudestani minkä vuoksi päätinkin blogin perustaa. Siitä kiinnostuneet voivat sitten lukea blogiani selviytymisestäni arjessa.

Sekavaa

Tänään on satanut vettä. Utuiset pilvet peittävät taivaan sateen tippuessa maahan. Tänäänkin tuli hankala olo. Se ei meinannut lähteä millään. En saanut kohtausta.

Kävin kirjastossa lainaamassa DVD:itä. Niitä minä olen tämän päivän katsonut omasta sängystä. Mitään sen kummempaa ei ole ollut. Äiti leipoi porkkanakakkua.

Onko normaalia tuntea itsensä ulkopuoliseksi? Ulkopuoliseksi koulussa ja kaveriporukassa. Ihan kuin ei kuuluisi mihinkään. Onko tämä nyt skitsofreniaa vai enkö vain oikeasti ole osa porukkaa? Vaistoanko sen ettei minusta pidetä vai sekoittaako sairaus päätäni? En osaa sanoa.

Hankala olo vain jatkuu. Milloin tämä loppuu? Enkö voisi olla normaali? Yksi prosentti ihmisistä sairastuu skitsofreniaan.

En pysty keskittymään mihinkään. Ajatukset harhailevat. Istun vain sängyssäni tekemättä mitään. Kädet tärisevät. En saa ajatuksistani tolkkua. Mikä tähän auttaisi? Tuntuu etten ole sujut omissa nahoissani.

Olo rauhoittuu hieman. Kyllä minä tästä selviän. Pakko.

Suunnittelin kaverin kanssa tapaamista. Emme ole nähneet kuin kesäloman alussa. Toivotaan, että se onnistuu.

Putket paukkuvat. Vielä nyttenkään ei ole hyvä olla. Olo vaihtelee, ja en saa selvää minkälainen olo minulla on. Ei ahdista, ei ole levoton olo. Mikä minulla on?

Huomenna olisi sairaalalle meno. Pitäisi tehdä testit ja terapiaakin olisi. En saa millään unen päästä kiinni. Hankala olo vain jatkuu ja jatkuu. Pitää muistaa kysyä tästä olosta. Jos sitä saisi ammattilaisen apua.

Pakko alkaa nukkumaan. Jos se huono olo ei jatkuisi aamulla. Huomenna voisi katsoa loput DVD:t. Jos on aikaa. Kaupassakin pitää käydä. Täältä peräkylältä kestää pari tuntia ajaa kaupunkiin. Toivotaan, että huomenna on parempi päivä ja jaksaa paremmin. Tsemppiä kaikille.