keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Sairastumiseni

Olen näiden kahden vuoden aikana saanut harhoja, niistä ymmärtämättä, mitä ne oikeasti ovat. Minä en näe tai kuulee olemattomia vaan tunnen mm. kosketuksia. Lähinnä kylppärissä ja omassa huoneessani. Kerran haistoin veren kylpyhuoneessa ilman mitään sen todellista lähdettä. Harhat eivät pelota minua ja lähinnä vain kummastuttaa. Ehkä ainut asia mikä on ollut vähän pelottavaa on ollut se, että olen tuntenut huoneessani jonkun läheisyyden. Mutta onneksi en enää. Paniikkikohtauksia tai vastaavia olen saanut myös näiden kahden vuoden aikana tiuhaan. Eivät ne virallisesti ole paniikkikohtauksia vaan skitsofrenian aiheuttamaa oireilua. Itse kutsun näitä kohtauksiksi. Olen aina ollut lahjakas koulussa ja piirtämisessä. Voi olla, että se on minun skitsofreniani ilmenemis muotoni. Sitten tämän vuoden keväällä, kun oli lomaa koulusta sen viimeisenä päivänä jouduin psykoosiin. Olin hysteerinen ja itkin. Kerroin harhoista äidilleni. Seuraavana päivänä menimme lääkäriin asian kanssa mutta lääkäri ei osannut sanoa asiaan juuta tai jaata. Sitten äitini soitti keskussairaalaan suoraan nuorten psykiatriselle puolelle. Sieltä saatiin apu ja nyt olen käynyt terapiassa siitä lähtien n. 4–5 kuukauden ajan. Sain uutta lääkettä ja harhat loppuivat siihen. Koulua en ole voinut vielä aloittaa mutta suunnitteilla olisi, että jatkaisin siitä mihin jäin nyt syksyllä. Odotan sitä innostuksen ja pelon sekaisin tuntein. Toivottavasti jaksan jatkaa opiskelua ja saan elämäni kuntoon. Sitä kun ei tiedä että voinko esimerkiksi elää itsenäistä elämää ollenkaan. Itse olen vähän hämilläni koko asiasta ja enemmänkin kiinnostunut sairaudesta kuin peloissani. Olen mm. lukenut blogeja joita kirjoittaa skitsofreniaa sairastava nuori (niitä on muuten löytää tosi huonosti) ja etsinyt netistä tietoa sairaudesta. Olen saanut olla kotona eikä laitokseen ole ollut tarvetta lähteä. Katsotaan miten pitkään pystyn olemaan kotona. Paranemistani auttaa, että olen avoin sairaudestani minkä vuoksi päätinkin blogin perustaa. Siitä kiinnostuneet voivat sitten lukea blogiani selviytymisestäni arjessa.

2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi. Hienoa, että rohkenet kirjoittaa elämästäsi ja kokemuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Oletkin ensimmäinen joka on laittanut kommenttia ja olen hyvin iloinen, jos viihdyit blogiani lueskellessa. Kaikkea hyvää myös sinulle.

      Poista