Väkivaltaisista ajatuksista

Ajamme kohti terapiaa. Mummo kävelee tienposkessa. Yhtäkkiä häiritsevä ajatus kulkee mieleni läpi. Kuvanauha. Ajamme mummon yli. Räpyttelen silmiäni. Mitä tuo oli? Katson samaa mummoa. Hän kävelee edelleen tienreunassa. Mitään ei oikeasti käynyt mummolle ja ymmärrän sen. "Vain ajatus" ajattelen.

Olemme lomareissulla. Tuli kauhea riita. Katson veljeäni, joka aloitti riidan. Yhtäkkiä näen uuden kuvanauhan. Tällä kertaa mottaan veljeäni. Kovaa. Hämmennyn ja lähden ulos. Rauhoituttuani itken. Tulen vainoharhaiseksi ulkona ja menen sisälle. Menen omaan sänkyyni. Saan kohtauksen. En saa henkeä. Äiti yrittää rauhoitella mutta tuntuu ettei siitä mitään tule. Ikkuna avataan, että saan raitista ilmaa. Kohtaus menee ohi pikku hiljaa.

Saan taas kohtauksen. Tällä kertaa riita on siskoni kanssa. Kuvanauha minun tehdessä itsemurhaa pyörii päässäni. En saa henkeä. Raivo on noussut pintaan mutten tiedä miksi tai minkä vuoksi. Käteni tärisevät holtittomasti. Kohtaus jää päälle.

Kohtauksen jälkeen

Tänään en mennyt kouluun, kun minulla oli vielä kohtauksen jälkeistä huonoa oloa. Olin siis kotona suurimman osan ajasta. Tuli jo parempi olo. Kävin äidin kanssa kirpparilla ja ostettiin sieltä minulle ruokapöytä ja tuolit ja pusero. Ruokapäytä ja tuolit tulee sitten minun asuntooni, kun muutan omilleni. Tässä on kuva siitä:

Muuten tänään olen keskittynyt kirjoittamaan. Kohtauksen jälkeen ei ole tullut erityisen huonoa oloa. Vain sitä kohtauksen jälkeistä oloa. Nyt illalla olen pystynyt keskittymään paremmin. Huomenna olisi tutoreiden (mm. minun) vetämä ryhmäytymispäivä. Siellä pelataan ja syödään pizzaa. Eiköhän siitä tule ihan hauskaa. Huomenna taas lisää.