Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. On ollut niin paljon mietittävää, tapahtunut kaikkea. Olen kuitenkin kunnossa. Ajatukset ovat pitäneet maassa mutta eiköhän tämä tästä. Täytin 18 vuotta. Huomasin asioita jotka tulivat järkytyksenä minulle. Itsesyytökset ovat olleet päällimmäisenä mielessä. Miten näin voi käydä? Sitä kokee epäonnistuneensa ihmisenä. Olen ollut vähän sekavassa mielentilassa koko viikon. Välillä olen itkenyt oikein kunnolla. Olen ollut vähän vaisu. En ole ollut normaali iloinen itseni. Jos se edes olen minä. En enää tiedä miten suhtautuisin itseeni. Sitten ne harhaluulot mitä muut ajattelevat minusta.... Tiedän ettei ne pidä paikkaansa mutta sitten mieleni kuiskaa, entä jos sittenkin? Lähinnä tämän kaltaista: "eivät he oikeasti voi välittää sinusta", "he kyllästyvät iänikuiseen varmisteluusi" ja niin edespäin. Tavallaan pelkään, että niin käy. Siitä on niin pitkä aika kun minulla on ollut kunnollisia kavereita. Jos noita nyt on ollut ainuttakaan heitä ennen. Välillä tuntuu että olisi parempi jos vain olisin aina hiljaa. Sanon vääriä asioita väärään aikaan. Olisiko niin parempi kaikille? En tiedä. En tiedä enää mitään. Ennen olin niin varma kaikesta. Voiko koko olemus muuttua noin vain? Olin aiemmin parempi. Muistin asiat, osasin tehdä päätöksiä. Mutta nyt?
Anteeksi tälläisesta postauksesta. Sekavaa taas jälleen kerran. Mutta jospa nuo ajatukset tuosta selkenisivät. Olo on tosiaan ollut tälläinen tämän viikon. Toisaalta toivoisin että joku huomaisi mutta toisaalta en. En osaa kuvailla oloani. En ole ennen tuntenut näin. Samaa voisi sanoa asiasta josta tämä olo johtuu. Kokee olevansa liian itsekäs. Kamala. En tiedä mitä tekisin asialle. Asiaan on sotkeutunut minulle rakkaita ihmisiä. Aiheutan pahaa oloa. Aivan hirveä tunne. Enkä osaa syyttää tästä tilanteesta kuin itseäni. Anteeksi vielä kerran. Selitän asiaa tarkemmin myöhemmin. Jos uskallan.
