En pystynyt

Lähdin aamulla kouluun aikomuksena selvitä päivästä. Mutta mitä lähemmäksi saavuimme, sitä levottomampi olo minulle tuli. En pystynyt siihen. Yksinkertaisesti en pystynyt mennä kouluun. Ahdisti liikaa. Petyin itseeni. "Luovuttaja". Siltä minusta tuntui. Että olin luovuttanut kaiken. Kouluun en siis mennyt, vaan menin äitini mukana kaupungille. Äidillä oli työasioita ja me kävimme kirpparilla. Siitä tuli syyllinen olo. Sen jälkeen menimme postista hakemaan dvd:ni. Se saapui jo perjantaina mutten ollut tietoinen asiasta. Joka tapauksessa sitä olen nyt katsonut illan siskoni kanssa. Ja voin sanoa, että se oli parempaa kuin osasin toivoa. Rakastan Taten hahmoa. Kaikkine varjopuolineen. Ja aina kun hän itkee, se särkee minun sydämeni. Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa huomiseen. Huomenna muuten sanotaan testejen tulokset. Saa nähdä mitä niistä paljastuu. Huomiseen.