keskiviikko 26. elokuuta 2015

Sairaana osa 2.

Tänään oli sairauden jälkioireita. Kuume oli suurelta osin lähtenyt ja on vain enää huono olo. Se että onko se psyykkistä vai fyysistä, en tiedä.

Tänään tuli kauhea häslinki minun sanomisistani. Typerän muistini takia en tiedä mitä nyt oikein sanoin enkä muutenkaan ymmärrä mitä pahaa siinä oli. Nyt kaikki on vihaisia minulle enkä vieläkään tiedä miksi. Tuli kauhea syyllisyyden tunne. Mutta se jäi surun ja raivon alle. Kätenikin tärisevät enkä osaa sanoa miksi. En tiedä miksi tunnen näin. En tiedä milloin tämä loppuu. Taasko kohtaus? En jaksaisi näitä. Tekee mieli lyödä jotain. Kukaan ei ymmärrä etten ymmärrä. Jotenkin sekavaa. Tekisi mieli vain tappaa itsensä niin kukaan ei enää voi valittaa. Aina näitä tämmöisiä. Outoja selittämättömiä mielitekoja. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin. Olen väsynyt tälläiseen. Kaikki on aina jotenkin kieroutuneella tavalla minun vikani. Ja niinhän se on. Miksi aina tulee tällainen olo? Kaikki on turhaa. Vaikka kuinka pääsee eteenpäin aina tulee takapakkia. Mutta älkää huoliko. En minä tapa itseäni. En anna itselleni sitä myönnätystä. Annan itseni kärsiä mieluummin. Kuolema olisi liian helppo. Ja minä sanoin nuo sanat. Ei kukaan muu. Pääni sisällä ei ole ääntä joka käskee minua tekemään itsaria. Se olen vain minä.

4 kommenttia:

  1. Moi Suvi! Saanko antaa neuvon? No annan sen kuitenkin. Kun sulla on tuollainen olo, että tuntuu, että olet tehnyt jotain väärää tai väärin puhu asiasta. Puhu niiden kanssa, joiden koet olevan sulle jollakin tavalla vihaisia. Monesti nuo tunteet on meissä itsessä sisällä. Toisinaan toinen on vaan ymmärtänyt toisen sanomiset väärin tai lukenut rivien välistä jotain sellaista, mitä siellä ei ole.

    Vain puhumalla tuonkin asian voi saada selville.
    On täysin turhaa pahoittaa omaa mieltään asiasta, mihin ei ole saanut kunnollisia perusteluja.

    Ja niin, ainahan on joku joka pahoittaa milloin mistäkin mielensä.

    Leuka pystyyn tyttö! Sä oot kaunis, rohkea ja syntynyt voittamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kommenttisi attoi kovasti. Puhuin asiasta ja olo helpotti jonkin verran – vaikka ne itsetuhoiset asiat silti pyöri päässä kuin rikkoutunut levy.

      Nyt olo jo parempi.

      Poista
    2. Kiitos, kommenttisi attoi kovasti. Puhuin asiasta ja olo helpotti jonkin verran – vaikka ne itsetuhoiset asiat silti pyöri päässä kuin rikkoutunut levy.

      Nyt olo jo parempi.

      Poista
    3. Huippua, että olo on jo parempi. Muista, että sinä olet tärkeä juuri tuollaisena kun olet!

      Poista